(Rhopalosiphum padi)
Siivellisen tuomikirvan pää ja keskiruumis ovat mustat ja takaruumis vihreähkö. Siivetön kirva on lähes pallomainen, tumman vihreä kirva, jonka peräpää on punertavan ruskea.
Tuomikirvat imevät oraista nesteitä. Samalla ne voivat myös levittää viljan kääpiökasvuviroosia (BYDV).
Esiintyminen
Tuomikirva talvehtii talvimunana tuomen silmujen ympärillä. Kevätsukupolvet kehittyvät tuomessa toukokuun aikana. Siivelliset kirvat siirtyvät viljaan kesäkuussa ja alkavat lisääntyä suvuttomasti. Kuivina alkukesinä kirvat hakeutuvat oraan tyvelle suojaan auringolta. Tähkän tai röyhyn tultua esiin syntyy jälleen siivellinen sukupolvi, joka siirtyy heinikoihin. Syyskuun lopulla kirvat siirtyvät tuomiin munimaan. Kirvoja voi tulla myös kaukokulkeumana.
Tarkkailu
Tuomikirvaennuste antaa melko luotettavan arvion kotimaisen kirvakannan suuruudesta keväällä. Keltaisilla liimapyydyksillä voi seurata tuomikirvojen siirtymistä tuomilta pelloille. Torjuntatarve arvioidaan laskemalla kirvamäärät suoraan kasveilta (useampi 10 kasvin otos per lohko). Torjunta on tarpeen, jos kirvoja orastumis- tai versontavaiheisesta kasvustosta löytyy vähintään joka viidennestä kasvista. Korrenkasvuvaiheessa kynnys on 5 kpl/kasvi ja röyhylle/tähkälle tulovaiheessa 10-20 kpl/kasvi.
Torjunta
Kemiallinen torjunta on tarpeen vain runsaina kirvavuosina. Paras torjunta-aika on heti sen jälkeen, kun kirvat ovat tulleet kasvustoon. Torjuntaan sopivat pyretroidivalmisteet.
