Sanasto suden suotuisan suojelutason viitearvoista

Termit ovat aakkosjärjestyksessä.

Demografia

Susikannan ominaisuudet, eli muun muassa susien syntyvyys, kuolleisuus, ikä- ja sukupuolirakenne ja muuttoliike.

Efektiivinen/tehollinen populaatiokoko (Ne)

Efektiivinen populaatiokoko on teoreettinen yksilöiden joukko, joka ylläpitää populaation geneettistä monimuotoisuutta.
Kanta pysyy todennäköisemmin terveenä ja elinvoimaisena, jos yksilöt eivät säännöllisesti lisäänny läheistä sukua olevien lajikumppanien kanssa. Mitä enemmän susikannassa on erilaisen perimän omaavia yksilöitä, sitä paremmin kanta kestää yllättäviä vaihteluita, kuten tarttuvia tauteja.

Mitä suurempi efektiivinen populaatiokoko on, sitä enemmän populaatiossa on geneettistä vaihtelua eli yksilöitä, jotka eivät ole läheistä sukua toisilleen. Efektiivinen populaatiokoko on usein huomattavasti pienempi kuin kannan koko.

Euroopan Unionin luontodirektiivi

Suurpetojen asemaa sääntelee EU:n luontodirektiivi, jonka riistalajeja koskevat määräykset on sisällytetty Suomen metsästyslakiin ja -asetukseen.

Susi on poronhoitoalueen ulkopuolisen Suomen alueella liitteessä IV, joka edellyttää tiukkaa suojelua. Suojelusta voidaan poiketa vain erityisin perustein. Poronhoitoalueen osalta susi on liitteessä V. Liitteen V lajien suhteen luontodirektiivi ei edellytä tiukkaa suojelua, mutta eläinten pyynti ja hyödyntäminen voi vaatia säätelyä.

Direktiivi velvoittaa arvioimaan lajin suotuisaa suojelutasoa kuuden vuoden välein. Silloin tarkastellaan, onko tuona ajanjaksona kyseisen lajin kanta saavuttanut tai pysynyt suotuisalla suojelutasolla. Määritelmä on aina voimassa seuraavaan arviointiin asti eli kerrallaan kuusi vuotta, minkä jälkeen tilanteen kehitys taas arvioidaan uudestaan. Suomessa arviointia johtaa ympäristöministeriö. Lisää tietoa suotuisan suojelun tason arvioinnista (ym.fi).

Genetiikka

Genetiikka eli perinnöllisyystiede on perinnöllisyyttä tutkiva biologian haara. Se tutkii geenien eli perintötekijöiden rakennetta, toimintaa, muuntelua ja periytymistä.

Genomi

Eliön, eli esimerkiksi suden, koko perimä.

Kantokyky

Kantokyky tarkoittaa sellaista kannan kokoa eli yksilömäärää, jonka elinympäristö pystyy elättämään. Eläinkannat eivät kasva luonnossa rajattomasti. Yksilöiden määrää rajoittavat esimerkiksi ravinnon puute, elinympäristöjen vähentyminen, sairaudet ja loiset.

Susikannan kantokykyyn vaikuttavat esimerkiksi hirvieläinten määrä ja vapaa tila perustaa oma reviiri.

Levinneisyysalue

Alue, jolla eliölaji esiintyy säännöllisesti ja pystyy lisääntymään.

Mallinnus

Mallintamisessa todellisuutta jäljitellään matemaattisten lausekkeiden ja tietokoneen avulla. Mallit auttavat monimutkaisten ilmiöiden toiminnan hahmottamisessa ja tietoon liittyvän epävarmuuden huomioimisessa. Ilmiöiden kuvaaminen mallien avulla tekee vaihtoehtoisten toimenpiteiden vertailemisen mahdolliseksi.

Katso animaatio mallinnuksesta ja siitä, miten sitä käytetään hyödyksi eläinkantojen arvioinnissa (2, 36 min):

Suotuisan suojelutason määrittämistyössä kehitetään malleja, jotka kuvaavat Suomen susikantaa, sen kehitystä ja sudelle soveliasta elinympäristöjen määrää. Mallien avulla voidaan arvioida esimerkiksi susikannan demografiaan perustuva pienin elinvoimainen populaatiokoko ja elinympäristön kantokyky, joita kumpaakin voidaan käyttää viitearvojen määrittämisen lähtökohtana.

Populaatio

Kanta, eli tietyllä alueella yhtä aikaa esiintyvät ja samaan lajiin kuuluvat yksilöt, jotka pystyvät lisääntymään keskenään.

Pienin elinvoimainen populaatio (PEP)

Pienin eläinten lukumäärä, jolloin populaatio voi säilyä. Lukuun vaikuttaa, kuinka pitkää aikajaksoa tarkastellaan ja millaisella todennäköisyydellä lajin säilymistä arvioidaan. Luvun määrittämiseksi voidaan sanoa esimerkiksi, että populaation on säilyttävä vähintään 100 vuotta yli 90 prosentin todennäköisyydellä.
Säilymisen todennäköisyyteen vaikuttavat populaation koon lisäksi lajin ominaispiirteet. Jos populaation piirteitä, kuten syntyvyyttä ja kuolleisuutta ei tunneta, muuttaa sekin todennäköisyyden laskentaa. Siksi saman lajin eri populaatioilla voi olla eri arvio pienimmästä elinvoimaisesta kannasta.
EU:n luontodirektiivin tulkintaohjeen mukaan suotuisan suojelutason viitearvon tulisi olla suurempi kuin pienin elinvoimainen kanta.

Reviiri

Suden elinpiiri eli alue, jolla se liikkuu säännöllisesti ja jota yksilö tai lauma puolustaa muilta. Reviirin tarkoitus on varmistaa, että esimerkiksi ruokaa ja suojaa riittää reviirin omistajille ja jälkeläisille.

Simulaatio

Simulaatio tarkoittaa yleiskielessä todellisuuden jäljittelyä. Esimerkiksi populaatiomallinnuksen tapauksessa se tarkoittaa mallin matemaattisen rakenteen laskemista läpi tietokoneen avulla.
Lähes aina tutkittavaan asiaan liittyy epävarmuutta. Epävarmuus voidaan ottaa huomioon kuvaamalla mallissa käytetyt parametrit, rajoitteet ja muuttujat, kuten pentuekoko ja kuolevuus, yksittäisten lukujen sijasta todennäköisyysjakaumalla tai vaihtoehtoisten lukujen joukosta. Tämä kuitenkin monimutkaistaa laskentaa, minkä takia simulaatioiden läpiviemiseksi on kehitetty tehokkaita tekniikoita ja laskenta-algoritmeja. Simulaatiossa tietokone poimii kaikkien mallin tietojen kohdalla satunnaisesti yhdet luvut annetuista todennäköisyysjakaumista tai mahdollisten lukujen joukosta ja laskee näillä arvoilla koko mallin läpi, mikä tuottaa tietyn tuloksen. Seuraavassa simulaatioajossa tietokone poimii satunnaisesti uudet luvut, ja tätä toistetaan satoja, tuhansia tai jopa satojatuhansia kertoja.

Simulaatioilla siis tuotetaan suuri määrä toisistaan hieman poikkeavia tuloksia kiinnostuksen kohteena olevalla muuttujalle, kuten populaatiokoolle.

Suotuisan suojelun taso

Lajin suojelun taso on suotuisa, kun laji pitkällä aikavälillä säilyy luontaisessa ympäristössään eikä sen luontainen levinneisyysalue supistu. Lisäksi lajin elinympäristöjä pitää olla riittävästi turvaamaan kannan säilyminen pitkällä aikavälillä.

Viitearvo(t)

Viitearvot kuvaavat jonkin järjestelmän, esimerkiksi susikannan tai ihmiskehon, haluttua tilaa. Vertaamalla järjestelmän mitattua tilaa viitearvoihin, voidaan päätellä, onko systeemi halutussa tilassa vai ei.

Viitearvojen kanssa joutuu tekemisiin tyypillisesti verikokeiden tulosten tulkinnan yhteydessä. Viitearvot on muodostettu terveiden henkilöiden veriarvoista. Jos viitearvot ylittävät tai alittuvat, se voi olla merkki sairaudesta.

Myös eläinpopulaatioille asetetaan viitearvoja, joiden avulla pyritään päättelemään, onko populaatio tavoitteen mukaisessa tilassa vai ei. Usein viitearvot liittyvät populaation suojeluun, mutta viitearvoja voi asettaa myös taloudelliseen hyödyntämiseen liittyville tavoitteille.
Suotuisan suojelutason viitearvoa käytetään yhtenä kriteerinä, kun arvioidaan, onko kanta suotuisalla suojelutasolla.