Huomioi syyskylvöjen etanariski

Etanariski on huomioitava etenkin uusia syysöljykasvi- ja syysviljalohkoja perustettaessa. Syysmuotoisten kasvien kylvöä on syytä välttää lohkolle, jossa etanariski on suuri.

Kuivuus on vähentänyt etanariskiä. Sademäärissä on kuitenkin suuria eroja. Syksyä kohti mentäessä kosteus säilyy kasvustoissa pidempään ja parantaa etanoiden elinolosuhteita. Tarkkailu on tarpeen etenkin suorakylvölohkoilla sekä nurmien ja suojakaistojen läheisyydessä.

Tarkkailua voi tehdä ns. etana-ansoilla levittämällä kasvustoon märän säkin tai laudan alle lesettä ja tarkastamalla ansan aamuisin. Kyntö on tehokas etanoiden torjuntakeino. Kemiallinen torjunta on mahdollista rautafosfaatti-valmisteilla.

Valepeltoetana (Kuva: Erja Huusela-Veistola)

 

Varaudu kahukärpästarkkailuun uusilla syysviljoilla

Aikaista syysviljojen kylvöä on syytä välttää kahukärpäsriskin vuoksi. Kahukärpästarkkailu uusilla syysviljalohkoilla on syytä aloittaa heti kylvön jälkeen. Karkea kahukärpäsen torjuntakynnys on yli viisi kahukärpästä vuorokaudessa puolikkaan A4-arkin kokoista kelta-ansaa kohti. Torjunta kohdistetaan aikuisiin kahukärpäsiin ennen munintaa. Mahdollinen torjunta pyretroidi-valmisteella on tehtävä jo viljan ollessa 1,5-2 -lehtiasteella.

Kahukärpänen lentää ja munii päivälämpötilan ylittäessä 14 astetta. Toukan kehitys jatkuu lämpötilan ollessa yli 12 astetta. Vioitusriski on suurin aikaisin kylvetyillä lohkoilla lämpiminä syksyinä.

Kaskaita on ollut tänä kesänä runsaasti.  Viirukaskasta on syytä tarkkailla kahukärpässeurannan yhteydessä etenkin niillä alueilla, joilla on aiemmin ollut vehnän kääpiökasvuvirusta (WDV).

Kahukärpäsiä kelta-ansassa (Kuva: Erja Huusela-Veistola)

 

Gammayökkösen torjunnasta

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes) on myöntänyt poikkeuslupia kasvinsuojeluaineiden käyttöön härkäpapu-, kumina-, öljykasvi- ja herneviljelyksille. Katso tarkemmin Tukesin tiedotteet 27.7.2018  ja 26.7.2018 .

Jos kasvustossa havaitaan gammayökkösen toukkia ja vioituksia kannattaa torjuntaa harkita, sillä vallitseva helteinen sää on optimaalinen toukkien kehitykselle ja ankarat tuhot ovat mahdollisia.

Gammayökkösen toukka sokerijuurikkaan lehdellä (Kuva: Suvi Hara)

Kasvustoissa gammayökkösiä

Gammayökkösen toukkia on havaittu etenkin härkäpapu- ja juurikaspelloilla monin paikoin Etelä-Suomessa. Vioituksia on havaittu myös mm. kylvövuoden kuminalla, öljykasveilla ja salaatilla. Myös hernekasvit ja kaalit voivat olla alttiina vioituksille. Paikoin tuhot ovat olleet erittäin pahoja. Toukat ovat esimerkiksi syöneet härkäpapukasvuston kokonaan lehdettömäksi.

Gammayökkönen on vaeltajalaji, jota tavataan koko maassa. Lajin runsaus vaihtelee vuosittain hyvin paljon. Viimeksi gammayökkönen on aiheuttanut laajaa tuhoa monilla eri viljelykasveilla vuonna 1946. Gammayökkönen on erittäin moniruokainen ja sillä on yli 300 isäntäkasvia. Sille kelpaavat viljelykasvien lisäksi monet rikka- ja luonnonkasvit.

Gammayökkösen toukka on väriltään yleensä vaaleanvihreä ja sillä on vaaleat sivujuovat. Pienet toukat piilottelevat lehtien alapinnoilla. Isot 3-4 cm pitkät toukat syövät lehtiin reikiä ja voivat tuhota kasvuston nopeasti. Lämmin sää suosii toukkien kehitystä. Kasvustoista löytyy myös löyhissä kotelokopissa olevia koteloita. Yhden sukupolven kehitys kestää noin 1-1,5 kk.

Kasvustoja on nyt syytä tarkkailla. Gammayökkösen kemialliseen tuholaistorjuntaan härkäpavulla ja kuminalla ei tällä hetkellä ole hyväksyttyjä valmisteita. Mahdollisesta Tukesin hätälupapäätöksestä hyönteistorjunta-aineiden käytöstä gammayökkösen torjuntaan tiedotetaan erikseen.

Kuvatekstit ja kuvat:

  1. Gammayökkösen toukka sokerijuurikkaan lehdellä (Kuva: Suvi Hara)
  2. Lehdettömäksi syöty härkäpapupelto Pyhtäällä (Kuva: Aki Niemelä)
  3. Koteloituva gammayökkönen (Kuva: Juha Seppänen)
1. Gammayökkösen toukka sokerijuurikkaan lehdellä (Kuva: Suvi Hara)
2. Lehdettömäksi syöty härkäpapupelto Pyhtäällä (Kuva: Aki Niemelä)
3. Koteloituva gammayökkönen (Kuva: Juha Seppänen)

 

Miinaajakärpästen vioitusta ohrassa

Miinaajakärpästen vioitusta ohrassa on havaittu etenkin Pohjanmaan alueella. Aiheuttajina ovat todennäköisesti ohranlehtikärpänen Hydrellia griseola tai kauranmiinaajakärpänen Chromatomyia fuscula. Vioitusta voi esiintyä ohralla ja kauralla, mutta myös timoteillä ja nurminadalla.

Viljoilla esiintyvät miinaajakärpäset talvehtivat aikuisena ja munivat oraisiin touko-kesäkuussa. Toukka elää lehden sisällä kaivaen käytäviä ja koteloituu lehdelle. Aikuiset kärpäset siirtyvät talvehtimaan. Alalehtien vioituksilla ei ole suurta merkitystä, mutta lippulehden vioitus voi vaikuttaa tähkään ja satoon. Torjuntatoimet eivät ole mahdollisia enää tässä vaiheessa.

Miinaajakärpästen vioitusta ohran lehdissä (kuva: Erja Huusela-Veistola)

Rapsikuoriaistarkkailu ja torjunta ennen kukintaa

Rapsikuoriaistarkkailu on edelleen ajankohtaista kevätöljykasvilohkoilla, jotka eivät ole vielä kukintavaiheessa.  Varhaisessa nuppuvaiheessa rapsikuoriaisen torjuntakynnys on 0.5-1 kuoriainen/kasvi. Myöhäisessä nuppuvaiheessa ja lähellä kukintaa torjuntakynnys on suurempi eli 2-3 kuoriaista / kasvi. Jos alueella on runsaasti rapsikuoriaisen luontaista vihollista, rapsikuoriaispistiäistä, on myöhäisen nuppuvaiheen torjuntakynnys 3-4 kuoriaista /kasvi.

Rapsikuoriaisen kasvinsuojeluaineresistenssin kehittymisen välttämiseksi vaikutustavaltaan erityyppisten torjunta-aineiden vaihtelu on tärkeää. Vaihtoehtoina pyretroidi-valmisteille ovat tiaklopridi- ja asetamipridi-tehoainetta sisältävät neonikotinoidi-valmisteet, indoksakarbi ja pymetrotsiini, joita voi käyttää vain kerran kasvukaudessa. Torjunnassa on huomioitava myös mehiläisvaroitukset. Täyskukinnan aikaan tuholaistorjunta ei ole sallittua millään valmisteella.

Kaalikoiaikuisia lentelee edelleen paikoin öljykasvipelloilla. Kaalikoin toukkien ilmaantumista kannattaa tarkkailla. Torjuntakynnys on muutama toukka kasvia kohti. Torjunta on mahdollista ennen kukintaa.

 

Rapsikuoriaisia (Kuva: Erja Huusela-Veistola)

Tähkäsääsken tarkkailua kukintaan saakka

Tähkä- ja vehnäsääskien tarkkailu jatkuu vehnän tähkälle tulosta kukintavaiheeseen saakka. Riski on suurin lohkoilla, joilla on viljelty useana vuonna vehnää. Torjuntakynnys oranssinkeltaisella tähkäsääskellä on keskimäärin 1 sääski/6 tähkää, sitruunankeltaisella vehnäsääskellä 1 sääski/3 tähkää. Paras sääskien havainnointi- ja torjunta-aika on illalla tuulen tyynnyttyä.

Tähkäsääski (Kuva: Erja Huusela-Veistola)

Kuminanrengaspunkin vioitukset alkavat näkyä

Kuminanrengaspunkin vioituksia on havaittu kuminakasvustoissa jonkin verran.  Punkin vioittamat kasvit alkavat näkyä kasvustossa, kun kuminan siemenet kehittyvät. Vioittuneet kasvit erottuvat muusta kasvustosta vaaleina tai vaaleanpunertavina laikkuina, joissa havaittavissa kukkakaalimaisesti epämuodostuneita kukintoja. Vioittuneisiin kukintoihin ei muodostu siemeniä.

Kuminan kukinnoista löytyy paikoin myös kirvoja ja kuminakoin toukkia.

Kuminanrengaspunkin vioitusta kukinnoissa (Kuva: Erja Huusela-Veistola)

Hernekääriäisen torjuntakynnys ylittynyt

Hernekääriäisen lentohuippu Etelä-Suomessa on alkanut. Paikoin ansoihin on tällä viikolla tullut runsaasti kääriäisiä ja torjuntakynnys on jo ylittynyt.

Ohjeellinen kynnysarvo kuivaherneelle on vähintään 10 kääriäistä missä tahansa pyydyksessä kahtena peräkkäisenä tarkastuskertana. Tuorehernetuotannossa kynnysarvo on pienempi: yli 3 kääriäistä kahtena peräkkäisenä tarkastuskertana.

Torjunta kohdistetaan kuoriutuviin toukkiin aikuisten esiintymishuipun ja lämpösumman perusteella. Suositeltu torjunta-ajankohta on, kun +10 asteen ylittävää lämpösummaa on torjuntakynnyksen ylittymisestä kertynyt yli 80 astetta eli olosuhteista riippuen noin 8-12 vrk:n kuluttua torjuntakynnyksen ylittymisestä. Kukkivan hernekasvuston käsittely pyretroideilla on sallittua vain mehiläisten lentoajan ulkopuolella, klo 21-06 välisenä aikana.

Aikuisia hernekääriäisiä (Kuva: Erja Huusela-Veistola)