Kasvinsuojelun ajankohtaistiedotteet
Uusi Luke Wordpress1 -sivusto
Tähkä- ja vehnäsääskien tarkkailu jatkuu vehnän tähkälle tulosta kukintavaiheeseen saakka. Riski on suurin lohkoilla, joilla on viljelty useana vuonna vehnää. Torjuntakynnys oranssinkeltaisella tähkäsääskellä on keskimäärin 1 sääski/6 tähkää, sitruunankeltaisella vehnäsääskellä 1 sääski/3 tähkää. Paras sääskien havainnointi- ja torjunta-aika on illalla tuulen tyynnyttyä.
Alkukesän kuivuus on edistänyt tyvitautien esiintymistä viljoilla. Aiheuttajina ovat pääasiassa punahomettakin aiheuttavat Fusarium-sienet. Oireet näkyvät aluksi ruskehtavina kuoliolaikkuina korren tyvellä. Kuolion laajetessa koko tyviosa muuttuu ruskeaksi ja haurastuu. Sairaat kasvit lakoutuvat herkästi. Tyvitautisissa oraissa veden ja ravinteiden kulku heikkenevät ja voimakkaassa tartunnassa estyvät kokonaan. Tyvitauteja ehkäistään tehokkaimmin siemenen peittauksella ja monipuolisella viljelykierrolla.
Kuva: Tyvitautien oireita mallasohrassa Liedossa (Kuva Marja Jalli).
Varsikirppojen (Chaetocnema sp.) vioitusta on havaittu yksittäisillä viljapelloilla. Varsikirppojen toukat vioittavat korsien/versojen tyviä kaivautumalla niiden sisään. Toukkien vioittama korsi kuihtuu, katkeaa helposti eikä siihen kehity tähkää. Päällisin puolin vioitus muistuttaa kahukärpäsvioitusta, mutta tarkemmassa tarkastelussa tyveltä löytyy selviä reikiä. Tässä vaiheessa ei ole enää mitään tehtävissä.
Vastaavantyyppisten vioituksien aiheuttajina on Suomessa todettu aiemmin olleen vainiokirppa (Chaetocnema hortensis), viljakirppa (C. aridula) sekä korsikirppa/mannerheiminkirppa (C. mannerheimii ). Kyseessä ei siis ole kevätviljoilla yleisesti esiintyvä ohrakirppa (Phyllotreta vittula), joka vioittaa oraiden kärkiä ja lehtiä aikaisin keväällä. Poikkeuksellisen kuiva ja lämmin alkukasvukausi on ollut erityisen suotuisa kirpoille.
Kuivuus on haitannut viljojen ravinteiden saantia. Hivenravinteista kasvustoissa ilmenee mangaanin puutosta. Mangaani liikkuu kasvissa melko huonosti ja sen puutosoireet esiintyvät ensin uusissa lehdissä. Kauralla kasvin lehtiin ilmestyy pitkittäisiä harmahtavia laikkuja. Ohran lehdet jäävät mangaanin puutteessa vaaleanvihreiksi ja niissä voi olla ruskeita pieniä laikkuja helmimäisinä nauhoina. Vehnällä ja rukiilla voi esiintyä harmaita laikkuja. Puutosta voi korjata lehtilannoituksella, jonka tarve on hyvä arvioida kasvuston kunnon mukaan.
Kuvateksti: Mangaanin puutosoireita kaurassa Ylistarossa 26.6.2018 (Kuva Tapio Kujala)
Siivellisiä tuomikirvoja tulee edelleen seuranta-ansoihin, mutta kasvustoista löytyy pääosin erikokoisia siivettömiä kirvoja. Monin paikoin kevätviljalohkoilla torjuntakynnys on jo ylittynyt reilusti ja torjuntoja on tehty. Kuivuudesta johtuen siivettömät kirvat ovat olleet pääosin kasvien tyvellä aivan maan rajassa, mikä on vaikeuttanut torjuntaa. Sateiden jälkeen tuomikirvoja löytyy todennäköisesti myös ylempää kasvustosta. Joukossa voi olla myös viljakirvoja.
Tuomikirvan torjuntakynnys nousee kasvuston kehittyessä. Orastumis- ja versontavaiheessa torjuntakynnys ylittyy, jos kirvoja löytyy vähintään joka viidennestä kasvista. Korrenkasvuvaiheessa torjuntakynnys on keskimäärin yli 5 kirvaa ja tähkälletulovaiheessa yli 10-20 kirvaa kortta kohti. Lisäksi kasvuston kunto ja odotettavissa oleva sato vaikuttavat torjuntapäätökseen.
Torjunnassa on huomioitava, että systeemisiä dimetoaatti-valmisteita voi ohjeiden mukaisesti käyttää viljoilla vain orastumis- ja versontavaiheessa kasvuston ollessa matalaa, jos kasvustosta ei löydy kirvojen luontaisia vihollisia kuten leppäpirkkoja tai niiden toukkia. Pyretroideilla torjunta on sallittua tähkälletuloon saakka.
Suoran imentävioituksen lisäksi tuomikirvat aiheuttavat satotappioita levittämällä viljan kääpiökasvuviroosia kaikkiin kevätviljoihin, vaikka virusoireet ovat yleensä selkeimmät kauralla.
Kuivien olosuhtehteiden vuoksi kasvitauteja aiheuttavat sienet eivät ole itäneet ja siksi oireitakaan ei ole kasvustoissa näkynyt. Ohrapelloissa esiintyy mangaanin puutosta sekä fysiologisia oireita, jotka saattavat sekoittua tautioireisiin. Juhannusviikon sateet herättävät kasvijätteessä ja mahdollisesti kasveissa olevat taudinaiheuttajat ja itiöntuotanto käynnistyy useimmilla taudinaiheuttajilla nopeasti. Ensimmäisten oireiden esiintymiseen voi kulua yli viikko lajikkeen taudinkestävyyden, lohkon viljelyhistorian ja kosteusolojen mukaan. Lohkoilla, joissa on satopotentiaalia, kannattaa tarkkailu aloittaa juhannuksen jälkeen.
Tuomikirvoja on edelleen monin paikoin runsaasti kevätviljoilla, etenkin kauralla, mutta myös ohralla ja vehnällä. Suoran imentävioituksen lisäksi kirvat aiheuttavat satotappioita levittämällä viljan kääpiökasvuviroosia.
Paikoin tuomikirvan torjuntakynnys (kirvoja joka viidennessä kasvissa) on ylittynyt reilusti ja torjuntoja tehty. Tarkkailussa ja torjunnassa on huomioitava, että kirvat ovat nyt pääosin kasvien tyvellä aivan maan rajassa, mikä vaikeuttaa niiden torjuntaa. Torjuntatehon varmistamiseksi systeemisiä dimetoaatti-valmisteita voi ohjeiden mukaisesti käyttää, jos kasvustosta ei löydy kirvojen luontaisia vihollisia kuten leppäpirkkoja.
Ripsiäiset hyötyvät kuivasta ja lämpimästä, ja niitä löytyy nyt poikkeuksellisesti syysviljakasvustojen lisäksi myös kevätviljakasvustoista. Ripsiäiset imevät kasvinesteitä ja aiheuttavat lehtiin hopeanhohtoisia viiruja tai laikkuja, joissa näkyy tummia ulostepisteitä. Ripsiäiset eivät vaadi erillistoimenpiteitä, mutta ne tulee torjuttua mahdollisen kirvatorjunnan yhteydessä.
Kuivilla pelloilla syväjuuriset ohdakkeet ja valvatit kasvavat muita kasveja paremmin.
Pelto-ohdaketta ja -valvattia voi torjua viljoista klopyralidivalmisteilla.
Viljan kärsiessä kuivuudesta, ei ole syytä lisätä rasitusta monipuolisilla tankkiseoksilla.
Herbisidien tehot heikkenevät hyvin kuivissa oloissa. Fenoksihappoherbisidejä käytettäessä lämpötilan on oltava yli + 12 astetta, haulaksifeeni tehoaine kuuluu tähän ryhmään, mutta sitä voi käyttää jo viiden asteen lämpötilassa, ei kuitenkaan kauralla.