Kategoria: Yleinen

Tunnista mangaaninpuutosoireet

Paikoin ohra- ja kaurakasvustoissa esiintyy mangaaninpuutosoireita. Oireet saattavat sekoittua kasvitautioireisiin. Kauralla oireet ilmenevät vaaleina pitkittäisiä laikkuina, jotka muuttuvat harmahtaviksi laajemmiksi alueiksi. Ohralla mangaanin puutos näkyy pistemäisinä jonossa olevina ruskeina laikkuina, jotka muodostavat yhtenäisemmän nauhan. Oireet voivat helposti sekoittua verkkolaikun tai viirutaudin oireisiin.

Kasvuston mangaaninpuutosriskiä lisäävät rehevä kasvu, kostea sää, korkea pH, maan korkea multavuus ja alhainen savespitoisuus.

Ilmajoella esiintyi ohran alalehdillä reilusti mangaaninpuutoksen oireita (9.7.2024).

Kauralla mangaaninpuutosoireet näkyvät ensin vaaleina yksittäisinä laikkuina, jotka voimakkaina esiintyessään harmaannuttavat laajoja alueita ja erottuvat selkeästi kasvustosta.

Siemenlevintäistä verkkolaikkua ohrassa

Siemenlevintäinen verkkolaikku (Kuva: Marja Jalli)

Viileä kasvukauden alku on ollut suosiollinen siemenlevintäisille kasvitaudeille, kuten ohran verkkolaikulle. Siemenlevintäisen verkkolaikun oireet erottuvat hyvin ensimmäisessä kasvulehdessä. Oireita kannattaa seurata erityisesti peittaamattomalla siemenellä kylvetyissä kasvustoissa mutta yksittäisiä oireita voi esiintyä myös, jos siemen on peitattu. Alttiimmissa lajikkeissa verkkolaikku etenee kuivemmissakin olosuhteissa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

KasKasin kasvukauden 2018 testaus päättyy

KasKas-sovelluksen testaus kasvukauden 2018 osalta päättyy 31.7. Kasvinsuojelun ajankohtaistiedotteita voit seurata Kasperista www.luke.fi/kasper ja Maaseudun Tulevaisuudesta.

Kiitos kaikille kuluneesta kesästä!

Kuvateksti: Mallasohra tuleentuun Inkoossa Västankvarnin pelloilla 31.7.2018 (Kuva Marja Jalli)

Huomioi syyskylvöjen etanariski

Etanariski on huomioitava etenkin uusia syysöljykasvi- ja syysviljalohkoja perustettaessa. Syysmuotoisten kasvien kylvöä on syytä välttää lohkolle, jossa etanariski on suuri.

Kuivuus on vähentänyt etanariskiä. Sademäärissä on kuitenkin suuria eroja. Syksyä kohti mentäessä kosteus säilyy kasvustoissa pidempään ja parantaa etanoiden elinolosuhteita. Tarkkailu on tarpeen etenkin suorakylvölohkoilla sekä nurmien ja suojakaistojen läheisyydessä.

Tarkkailua voi tehdä ns. etana-ansoilla levittämällä kasvustoon märän säkin tai laudan alle lesettä ja tarkastamalla ansan aamuisin. Kyntö on tehokas etanoiden torjuntakeino. Kemiallinen torjunta on mahdollista rautafosfaatti-valmisteilla.

Valepeltoetana (Kuva: Erja Huusela-Veistola)

 

Lentonokea ohrassa

Viime kasvukauden kosteat sääolot yhdistettynä tämän kasvukauden olosuhteisiin ovat edistäneet lentonokitartuntaa ohrassa. Nokitähkisiä ohria esiintyy useilla viljelyalueilla sekä kaksi- että monitahoisissa lajikkeissa. Lentonoen havainnointi on ajankohtaista erityisesti siemeneksi tarkoitetuilla lohkoilla.

Lentonoen oireet ovat parhaimmin näkyvissä heti tähkälletulon jälkeen. Tartunnan saaneet tähkät työntyvät tupestaan terveitä tähkiä aikaisemmin. Tähkät täyttyvät mustasta noki-itiömassasta, joka häviää tuulen mukana jo muutaman päivän kuluttua ja jäljelle jää vain tähkälapakko.

Lentonokisista tähkistä itiöt lentävät ympäröiviin kukkiviin tähkiin. Itiö tunkeutuu kukkaan ja sitä myötä kehittyvän jyvän sisälle. Kasvukauden aikaista tartuntaa ei voi silmin havaita. Mahdollisen tartunnan voi testatauttaa Eviran siemenlaboratoriossa Loimaalla. Lentonokea voi kemiallisesti torjua peittauksella.

Kuvateksti: Lentonoen tartuttama ohra Ylistarossa (Kuva: Marja Jalli).

 

Ohrassa havaittu härmää

Monitahoisissa ohralajikkeissa on Hämeessä havaittu härmää. Ensioireet näkyvät valkoisina pumpulimaisina pesäkkeinä lehden pinnalla ja lehden toinen puoli muuttuu kellertäväksi.

Leviäminen on nopeinta tuulisella säällä, kun yökastetta on paljon tai suhteellinen kosteus on korkea ja lämpötila on 18–22 °C.

Oireita kannattaa tarkkailla erityisesti Wolmari, Aukusti, Tiril, Einar, Trym ja Vertti-lajikkeissa. Olosuhteet ovat nyt härmän leviämiselle suotuisat ja satovaikutukset voivat alttiilla lajikkeilla olla torjumatta merkittävät.

Kuvateksti: Härmän tunnistaa lehden pinnalla olevista valkoisista pumpulimaisista pesäkkeistä. Sateessa pesäkkeet huuhtoutuvat ja jäljelle jää kellertävä laikku (kuva Marja Jalli).

Rapsikuoriaistarkkailu ja torjunta ennen kukintaa

Rapsikuoriaistarkkailu on edelleen ajankohtaista kevätöljykasvilohkoilla, jotka eivät ole vielä kukintavaiheessa.  Varhaisessa nuppuvaiheessa rapsikuoriaisen torjuntakynnys on 0.5-1 kuoriainen/kasvi. Myöhäisessä nuppuvaiheessa ja lähellä kukintaa torjuntakynnys on suurempi eli 2-3 kuoriaista / kasvi. Jos alueella on runsaasti rapsikuoriaisen luontaista vihollista, rapsikuoriaispistiäistä, on myöhäisen nuppuvaiheen torjuntakynnys 3-4 kuoriaista /kasvi.

Rapsikuoriaisen kasvinsuojeluaineresistenssin kehittymisen välttämiseksi vaikutustavaltaan erityyppisten torjunta-aineiden vaihtelu on tärkeää. Vaihtoehtoina pyretroidi-valmisteille ovat tiaklopridi- ja asetamipridi-tehoainetta sisältävät neonikotinoidi-valmisteet, indoksakarbi ja pymetrotsiini, joita voi käyttää vain kerran kasvukaudessa. Torjunnassa on huomioitava myös mehiläisvaroitukset. Täyskukinnan aikaan tuholaistorjunta ei ole sallittua millään valmisteella.

Kaalikoiaikuisia lentelee edelleen paikoin öljykasvipelloilla. Kaalikoin toukkien ilmaantumista kannattaa tarkkailla. Torjuntakynnys on muutama toukka kasvia kohti. Torjunta on mahdollista ennen kukintaa.

 

Rapsikuoriaisia (Kuva: Erja Huusela-Veistola)

Tyvitauteja viljoilla

Alkukesän kuivuus on edistänyt tyvitautien esiintymistä viljoilla. Aiheuttajina ovat pääasiassa punahomettakin aiheuttavat Fusarium-sienet. Oireet näkyvät aluksi ruskehtavina kuoliolaikkuina korren tyvellä. Kuolion laajetessa koko tyviosa muuttuu ruskeaksi ja haurastuu. Sairaat kasvit lakoutuvat herkästi. Tyvitautisissa oraissa veden ja ravinteiden kulku heikkenevät ja voimakkaassa tartunnassa estyvät kokonaan. Tyvitauteja ehkäistään tehokkaimmin siemenen peittauksella ja monipuolisella viljelykierrolla.

Kuva: Tyvitautien oireita mallasohrassa Liedossa (Kuva Marja Jalli).